Huomasin Helsingin sanomista mielenkiintoisen artikkelin jossa
lääkäri valittaa sitä kun hänen työajastaan melkoinen osa kuluu
epäkankeiden tietojärjestelmien käyttöön. Uutisessa on myös
mainittu ilouutinen siitä alkuperäisestä ajatuksesta jonka mukaan
Suomessa piti olla käytössä sähköinen terveysarkisto ensi vuonna
eli 2010.
Käytännössä terveysarkisto mahdollistaa ja toteuttaa sen mallin
missä kansalaisen terveystiedot ovat saatavilla jokaisessa
terveyskeskuksessa ja sairaalassa tässä maassa. Riittää siis kun
lääkäri hakee järjestelmästä tietosi niin ammattilainen näkee
koko sairaskertomuksesi sieltä. Teoriassa siis helppoa ja
voitaneen ajatella tämänkaltaisen mahdollisuuden nopeuttavan
tietojensiirtoa melkoisesti sekä tätä kautta nopeuttavan oikeiden
toimenpiteiden suorittamista potilaalle.
KELA on tähän mennessä pumpannut järjestelmään 23Me ja
ilmeisesti maksukattoa ei ole vielä edes näkyvissäkään. Tähän
kansallisen terveysarkiston viivästymiseen lienee syitä kyllä
monia ja muistaakseni myös valtion tilintarkastajat pyysivät
selvityksen miksei tämä hanke ole edennyt toivotulla tavalla.
Osasyy viivästykseen löytyy varmasti siitä jotta niin monta
sairaanhoitopiiriä ja kuntaa kun tästä maasta löytyy niin yhtä
monta erilaista terveydenhuollon tietojärjestelmää me löydämme.
Järjestelmät eivät juttele keskenään, sillä mikäs tarve ohjelmisto-
valmistajalla on rakentaa ohjelmistosta sellainen, että se juttelisi
kilpailevan ohjelmistotoimittajan kanssa. Lisäksi saadaan
asiakas sitoutettua tuleviin hankintoihin samalta valmistajalta.
Jonkinlaisia OpenSource ratkaisuja kaivattaisiin siis kipeästi
sairaanhoitopuolelle jotta saadaan turhat palomuurit poistettua
ja tieto kulkemaan. Kuitenkin jos jokainen kunta ja shp joutuu
ohjelmistojaan vaihtamaan niin se lisää kustannuksia kunnille
ja tämänpäivän kuntatalouden tietävänä kukaan ei halua yhtään
ylimääräistä laskua pöydälleen.
Nähtäväksi jää miten tämä etenee, mutta välillä tuntuu jotta
puheet tietoyhteiskunnasta ovat menneen talven lumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti