Blogini on tottunut käsittelemään erilaisia aiheita erilaisista näkökulmista
ja illan ratoksi silmiini osui YLEn sivuilta uutinen jossa YLEn toimitusjohtaja
Mikael Jungner toteaa ettei YLEllä oikein ole varaa maksaa Digitalle rahaa.
No hra Jungner lienee tässä asiassa aivan oikeassa ja siksipä onkin syytä
palata menneisiin aikoihin. Näinhän se on jotta jälkiviisaus on viisauden
lajeista se viisain, tästä syystä sitä en yleensä käytä, mutta tässä asiassa
katson siitä olevan hyötyä tulevaisuuden osalta.
Aikojen alussa Digita Oy on ollut osa Yleisradiota ja tarkemmin kyseessä
lienee ollut YLEn tekninen osasto joka on hoitanut signaalin jakamista
sekä lähetystekniikkaa. Tuiki tarpeellinen osaamistaito yhtiölle jonka
toimenkuvaan kuuluu radio- ja tv-lähetysten teko. YLEn rahat ovat olleet
tiukoilla jo 2000-luvun keskivaiheilla ja YLEn silloinen tj. Wessberg
päätyi kulukarsinnan sijaan myymään omaisuutta. Tässä vaiheessa olisi
syytä ollut jo joidenkin päässä soida ja ryhtyä miettimään toisenlaisia
ratkaisuja. Loppukuvioissa Digita Oy saatiin myytyä ranskalaisille jotka
sittemmin ovat ryhtyneet tekemään kohtalaista tulosta verkon omistuksella.
Toki LVM ja laki määräävät ettei verkosta saa repiä tulosta "enempää kuin
on tarpeen kulujen peittämiseksi", mutta yrityksen on helppo perustella
ettei kuluja voida laskea nykyisen teknisen tason saavuttamiseksi.
2009 Jungner totesi haastattelussaan jotta YLEllä esimerkiksi saattaisi
olla kiinnostusta rakentaa kilpaileva jakeluverkko Suomeen, jos sillä
konstilla YLE saa säästöjä aikaan. Taitaa olla investointina Suomen
kattava jakeluverkko sellainen kaikkine prosesseiseen ettei sellaiseen
kannata ryhtyä. Sen sijaan Digitan ostamista tavalla tai toisella takaisin
kotimaisiin institutionaalisiin käsiin on harkittava. Etenkin kriisiaikoja
ajatellen on erittäin arvelluttavaa jos tv- ja radioverkko eivät ole suoraan
meidän hallinnassamme.
Tämänkaltaisia ongelmia on muitakin, EU:n säännösten myötä Suomen
on keksittävä konstit Suomen sähkökantaverkkoa ylläpitävän Finngridin
omistuksen järjestämiseen. Kyseisen yhtiön omistavat tällä hetkellä
sähköyhtiöt, mutta EU:n säännökset eivät salli sähköyhtiöiden omistaa
kantaverkkoa jotta voidaan taata kilpailu. Finngridin osalta valtio on
onneksi ministeri Pekkarisen suulla todennut jotta siihen etsitään
kotimainen omistaja ja todennäköisesti myös valtio on mukana
omistuskuvioissa. Lisäksi työeläkeyhtiöitä kiinnostanee tämänkaltainen
sijoitus, jossa sijoituksen tuotto on vakaa. Ulkopuolisissa käsissä heräisi
helposti halu rahastaa kantaverkolla jota kaikki yhtiöt sähkönsiirtoon
joutuvat kuitenkin käyttämään.
Vähän aikaa sitten pääministeri Vanhanen myös totesi jotta Suomen olisi
saatava omiin käsiin kansallinen tietoliikenneverkkokin. Tässähän on
edetty aikanaan niin jotta valtiollinen PTL on rakentanut verkot
Helsingistä Utsjoelle ja sitten PTL muuttui eri vaiheiden jälkeen
Soneraksi josta taasen päätyi yhteistyöhön ruotsalaisten kanssa
TeliaSoneraan. Näin ollen veronmaksajien rahoittama televerkko on
yksityisen yrityksen omistuksessa ja Sonera ei muutoinkaan haluaisi
kovin mielellään enää noudattaa laissa sille sälytettyjä tehtäviä, sillä
ne eivät tuota.
Paljon on tässä maassa piuhaa ja signaalia liikenteessä joiden jakelu
olisi hyvä olla omissa käsissä. Omat kädet auttavat siinä ettei synny
tämänkaltaisia tilanteita jossa ulkomainen toimija rahastaa parhaansa
mukaan välttämättömän infran käyttämisestä. Toisaalta ei siinäkään
ole järkeä jotta ensin myydään ja sitten 10v. päästä ostetaan johdot
takaisin. Valtion onkin ensitilassa laadittava paperi siitä mitä omistuksia
infran osalta on syytä pitää omissa käsissä ainakin määräysvallan osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti