Tässä puolueessa jota itsekkin edustan monella taholla on viime
aikoina jälleen kaivettu esille "etelän media" ja sen viha kepua
kohtaan. Ei sovi toki kiistää jotta joillakin etelän medioilla on
hampaankolossa yhtä sun toista kepua kohtaan, mutta siitä huolimatta
osa kirjoituksista on kyllä ihan itse aiheutettuja.
Varapuheenjohtaja Rantakangas (ei sukua) etenkin jaksaa joka
yhteydessä käydä siilipuolustukseen ja pistää grammariinsa
soimaan levyn jossa lauletaan itkuvirttä katalasta etelän mediasta.
Hieno levy, mutta henkilökohtaisesti en jaksa sitä levyä enää
kuunnella, eikä sitä varmasti jaksa moni muukaan.
Mediaa voidaan toki syyttää osittain Keskustan ajojahdista, mutta aina
välillä mieleeni juolahtaa kysymys jotta voisiko ennen seuraavaa
syyttelykierrosta joku katsoa peiliin. Jos peilistä näkyvät kasvot eivät
anna aihetta syyttelylle niin sen jälkeen voidaan taas pistää
levy soimaan, mutta jos kasvoissa todetaan olevan syytä niin silloin
olisi parempi olla hiljempaa.
Lisäksi vaikka media lyö niin voisiko sitä joskus tyytyä kohtaloonsa
eikä olla heti itkemässä Etelän median vaikutuksesta. Tästä tulee vain
sellainen julkisuuskuva joka ei kyllä edesauta Keskustan menestymistä
kaupungeissa ja tuskin missään. Vanhakantaisen herravihan aika alkaa
olemaan ohitse jopa maaseudulla, mutta ehkä esimerkiksi varapuheenjohtaja
Rantakangas kokee tärkeäksi toistella samaa fraasia kun ei muutakaan
keksi.
Kohtaloon tyytyminen tarkoittaisi minun tapauksessani sitä jotta
todetaan kritiikki ja kirjoittelu sekä lopetetaan sen märehtiminen.
Märehtiminen ei auta mitään vaan siinäkin tilanteessa täytyy jatkaa
eteenpäin. Katse kohti uusia haasteita, tykkäsi siitä sitten joku lehti tai ei.
Toisaalta tässä on monta muutakin asiaa josta en pidä, mutta ne jääkööt
muistelmateokseni aiheeksi. Välillä tuntuu siltä jotta tekisi mieli siirtyä
pelkäksi rivijäseneksi joka maksaa kiltisti vain jäsenmaksunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti