Euroopan komission ulkoasiainvastaavaksi komissaariksi
alkaa tästäkin maasta löytymään ehdokkaita siinä määrin
jotta mihinhän näiden kanssa joudutaan.
Ulkoasioista vastaavasta komissaarista ollaan tuttavallisemmin
tekemässä EU:n ulkoministeriä. Ilmeisesti toimenkuva on
se jotta hän seikkailee pitkin poikin maailmaa ja hänelle on
annettu mahdollisuus puhua suoraan EU:n nimissä. Tällä
vältetään sitä ettei ensin tarvitse kutsua paikalle kaikkia
ulkoministereitä ja valita heidän joukosta jotain joka menee
hoitamaan sotkut. Pääosin tähän tehtävään on tainnut
valikoitua puheenjohtajamaan ulkoministeri jolla on myös
muutakin tekemistä kuin kiertää maailmaa.
Kokoomuksen entinen johtotähti, Euroopan kiertoradalle
ulkoistettu Ville Itälä otti joulukuussa kantaa sen puolesta
jotta kyseiseen virkaan pitäisi valita Olli Rehn.
Hra Rehn toimii tällä hetkellä EU:n laajentumisasioista
vastaavana komissaariina joten kohtuullisen raskas
salkku on ollut jo nyt kannettavana.
Tänään valtakunnan puolustusministeri Jyri Häkämies
lausui ykkösaamussa kantanaan jotta ulkoministerin
tehtävään pitäisi valita Alexander Stubb. Pääministeri
Vanhanen on ilmeisesti uuden vuoden kunniaksi aloittanut
jonkinlaisen muutoskampanjan, sillä puolenpäivän jälkeen
alkoi lehdistössä liikkua tieto jotta hän aikoo järjestää
oman tiedotustilaisuuden asiasta. Ilmeisesti Mattia rupesi
ottamaan kupoliin ja sappi kiehahti, hyvä niin.
Tilaisuudessaan Vanhanen oli todennut oman komissaariehdokkaansa
olevan myös tulevaan komissioon Olli Rehn. Lisäksi hän totesi
erittäin järkevästi sen jotta tässä vaiheessa on ihan turha
heitellä nimiä ilmaan. Nimien heittely kun ei Euroopassa
ketään kiinnosta ja jos kiinnostaa niin enemmänkin
negatiivisessä mielessä.
Minun ei tarvinne osallistua EU:n komissaarisalkkujen
jakotilaisuuteen, mutta ne neuvottelut lienevät kohtuullisen
hankalat joissa jokaisella jäsenmaalla on takataskussa joku
oma esitys. Lobbaamista tarvitaan ensin siihen jotta oma
nimi saadaan nostettua edes ehdokkaiden joukkoon ja
tämänkin jälkeen täytyy lobata. Tämän prosessin takia
olisi tärkeää se, että Suomi löisi selkeästi kantansa
kiinni henkilön osalta. On helpompi lähteä neuvotteluihin
kun voidaan pelailla vain yhdellä nimellä.
Lipposta yritettiin ajaa EU:n presidentiksi, mutta hänellä
ei tainnut olla kuuluisaa tunnettavuutta Euroopassa
jota tehtävään olisi tarvittu. Kukapa nyt tuollaista
murahtelevaa presidenttiä katselisi. Rehnin osalta tuote
on kunnossa, mutta tokkopa hän kelpaa ulkoministerin
virkaan. Mielestäni kelpaa, mutta siellä on ensin ohitettava
kisassa Saksan ja Ranskan ulkoministerit. Heillä on
arvovaltaa pikkaisen enempi myös kuin pari kautta
EU-parlamentissa istuneella, sittemmin Suomeen
ulkoministeriksi siirtyneellä Stubbilla.
Suomi voisi toisaalta olla ennakkoluuloton ja tarjota
ulkoministeriksi esim. Timo Soinia tai Ilkka Kanervaa.
Iken osalta neuvottelut olisi helppo hoitaa tekstiviesteillä
ja vasta tiukan paikan tullen tarvisi mennä paikanpäälle.
Soinista taas saataisiin EU:lle hieno ulkoministeri joka
maalailee hienoja kuvia ja puhuu vielä parempia asioita.
Tiukan paikan tullessa eteen olisikin sitten parempi olla
hiljaa kun asiat eivät etene.
Nojoo. Hiljaisuutta olisi syytä harrastaa tässä asiassa ja
olla realisti. Tavoitella tätä salkkua voidaan, mutta toisaalta
paljonko ulkoministerin salkun tavoittelu syö mahdollisuuksia
hankkia jotain nykyistä isompaa salkkua. Jos tavoittelee jotain
suurta ja sitä ei saa niin tuloksena voi olla kohtuullisen laiha salkku
joka ei kelpaa kenellekkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti