Vaalirahoituksesta

Vaalirahoituskuviot ovat taas olleet tapetilla parisen viikkoa ja
jopa eduskunnassa asti on taas keskusteltu ketä pääministeri
on tavannut ja missä. Onpa SDP jopa vaatinut erityistilin-
tarkastusta erääseen Keskustaa rahoittaneeseen yhtiöön.

No erityistilintarkastuksen vaatiminenhan ei kuulu hallituksen
tai SDP:n toimivaltaan vaan asiasta päättää konkurssiasiamies.
Hän yleensä päätyy tekemään erityistilintarkastuksen jos on
havaittavissa epäselvyyksiä yhtiön tuloissa tai menoissa tai
halutaan varmistua siitä ettei yhtiön johto ole tehnyt rikosta.
Nova Groupiin ollaan sittemmin tekemässä erityistilintarkastus
ja tältä osin aloite oli täysin konkurssiasiamiehen puolella.
Tokkopa erityistilintarkastuksesta mitään erikoisempaa esille
nousee, mutta konkurssiasiamies halunnee varmistaa ettei
yrityksestä ole yritetty siirellä rahoja muualle tai tehty mitään
tietoista konkurssia.

Itse asiaan palatakseni niin täytyy todeta jotta tässä maassa
yrityksillä, yhteisöillä ja yksityisillä on täysi vapaus ostaa
seminaarilippuja tai taidetta vaikka myyjänä sattuisikin
olemaan puolue. Itse näen tämän asian yhteiskunnallisena
vaikuttamisena ja verkostojen luomisena, sillä kun kerran on
käynyt istumassa seminaarissa ja tavannut siellä tuttuja niin
näistä kontakteista voi myöhemmin olla hyötyä. Tokihan
etenkin elinkeinoelämällä on etuja valvottavanaan ja tämän
johdosta he myös pyrkivät aktiivisesti osallistumaan kuka
kenenkin puolueen työn tukemiseen. Jotkut vetelevät
yhtäläisyysmerkkejä taloudellisen tuen ja päätöksen oston
väliin, mutta tässä maassa ei ennenkään ole kyetty ostamaan
päätöksiä. Yksittäisen kansanedustajan, ministerin tai
kunnallispoliitikon moraali on sen verran korkeahko ettei
päätöksiin vaikuta taloudellinen tuki vaan päätös tehdään
asiapohjalta.

Eli perusasia lienee tiedossa ja toivon mukaan avattu yllä
tarpeeksi selkeästi. Rahaa puolueet tarvitsevat vaaleihin
runsaasti, sillä kampanjointi maksaa nykypäivänä paljon.
Samanaikaisesti samainen media jahtaa ja selvittää mistä
vaalirahaa on kerätty, tosin lehdistössä mainososasto ja
journalismin tekeminen ovat kaksi eri asiaa. Nämä asiat
eivät riippumattomassa lehdistössä saa toisiinsa vaikuttaa.

Keskustan ja Kokoomuksen osalta vaalien rahoitukseen on
kerättävä varoja erilaisten seminaarien kautta, sillä
kummankaan takana ei ole mitään säätiöitä tai ay-liikettä
jolta saisimme rahaa. Näin ollen seminaarit ovat ne tie jotka
rahaa tuottavat, tosin pääosin 500e hintainen lippu pitää
seminaareista kyllä poissa sellaiset yrittäjät joille seminaarin
annista voisi hyötyä ollakkin. Pääosin talousseminaarit
kuitenkin ovat ohjelmaltaan tasokkaat ja puhujia riittää
elinkeinoelämästä sekä politiikan parista.

Keskusta ei siis ole tehnyt mitään väärää kerätessään rahoitusta
ek-vaaleihin, mutta lehdistö on tehnyt ylipäätänsä vaali-
rahoituksesta jotenkin kovin likaista mitä se ei ole.
Tietty salamyhkäisyys on perusteltua, sillä kaikki yrittäjät
eivät halua julkisesti ilmoittaa tukevansa puoluetta, koska
sillä voisi olla heidän toiminnalleen haitallinen vaikutus.

Yrittäjälläkin lienee kuitenkin oikeus ostaa seminaarilippu tai
taulu jos toinenkin sikäli mikäli siltä tuntuu. Omia rahojaan hän
siinä käyttää ja laki ei ainakaan toistaiseksi kiellä rahojensa
käyttämistä parhaaksi katsomaansa tarkoitukseen.

Tämä oli tämmöinen pitkä aamuhämärissä syntynyt teksti joka
ei syytä tokikaan etelän metiaa eikä myöskään puoluesihteeriä
tai puoluejohtoa. Niiden moittimista varten täytyy tehdä uusi
teksti, mutta sitä odotellessa voitte miettiä päivän lainauksen
antia.

Päivän lainaus osoitteesta www.jarmokorhonen.fi/tahto/tahto.html:
"Puoluesihteerinä otan vastuun Keskustan taloudesta."